Sain jostakin päähäni alkaa kirjoittamaan blogia ja ajauduin tänne vuodatusnettiin. Ehkä tämä pikemminkin on nettipäiväkirja. Olen vain NIIN laiska kirjoittamaan käsin, kun tämä tietokoneella näpytteleminen on kiwaa")

Voisin aloittaa kertomalla vähän itsestäni:

Pieni ja keltainen tyttövauva syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa sateisena maaliskuun viimeisena (onneksi ei aprillipäivänä o.O) sunnuntaipäivänä Kokkolan keskussairaalassa. Perheeseen kuului aiemmin jo isosisko, isä sekä liuta koiria. Tyttö kasvoi ja oppi kävelemään. Kaksi vuotiaana neiti osallistui ensimmäisen kerran Sisulisäkilpailuihin. Matkaa ei enää muisteta, mutta tuskin se kovin pitkä oli sellaiselle taaperolle. Seuraavina kesinä ja talvina tyttö kilpaili paljon niin hiihdossa kuin yleisurheilussa. Myöhemmin innostus kuitenkin lopahti, mutta tilalle tuli jalkapallo. "Käpylässä" kun ei kuitenkaan ollut joukkuetta, pelaaminen jäi vain kesään. Vielä näinäkin kesinä voit nähdä tytön juoksemassa pallon perässä Käpylän pienillä kentillä.)

Vuotta myöhemmin tyllerölle syntyi pikkusisko. Ja tämän kanssa kuljettiin joka paikassa ja oltiin kuin paita ja perhe. Riidoiltakaan ei vältetty vaan ovatpa kerran naapurinkin vieraat todistaneet kun isosisko juoksee minkä kintuistaan kerkeää pitkin Kehätietä pikkusiskon kivittäessä ja heittäessä kenkiä tämän perään. Eikä nolottanut.

11-vuotiaana mynmeli sai riesakseen vielä kolmannen siskon. Tästä äidin ja isän pikku kullannupusta kasvoi kuitenkin mitä ihanin enkeli ja nyt mynmeli ei voisi kuvitellakaan elämää ilman omaa, rakasta pikkusiskoaan. Veljiä tähän perheeseen suotu. Oli se sitten hyvä tai huono asia, mutta kyllä tässä elämässä muutenkin jännitystä riittää.

 Tyttö oli myös musikaalisesti lahjakas. Kahdeksan vuotiaana hän aloitti pianon soiton kansalaisopistossa, josta siirtyi yläasteelle mentäessä konservatorioon. Yläasteen jälkeen pimu siirtyi musiikkilukioon, mutta parin kuukauden jälkeen palasi takaisin kotiin, kun se meno oli siellä sen verran sairasta.

Koko elämää ei mynmelikään ole viettänyt ruusuisesti: koulukiusaamiset, menetetyt henget, yksinäisyys sekä vaikea murrosikä ovat saaneet neidin tukkanuottasille monen ihmisen kanssa.

Nyt 17 vuotiaana tyttö viettää paljon aikaa urheillen, (koirien kanssa lenkkeily, juokseminen, jalkapallo, sali) lukien ja soitellen. Kavereille ei tunnu jäävän tarpeeksi aikaa./

Kesällä mymmeli rientää kohti Ruotsin Skånea, jossa häntä odottaa viisihenkinen host-perhe. Koko kesä menee siis au pair hommissa, mutta elokuussa hän rientää takaisin kotosuomeen.

Tässä siis suppea elämäkerta. Kaikkea en kertonut, enkä tulekaan kertomaan.